Puiden taimien istuttamisesta puhutaan paljon ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä, ja myös monet yritykset ovat päätyneet kompensoimaan ympäristövaikutuksiaan palveluilla joiden myymä kompensointi perustuu metsittämiseen.

Metsien maassa tämä puhe myös vetoaa moniin suomalaisiin. Sillähän sitä hiilidioksidia saadaan ilmasta imettyä pois pahanteosta kun laitetaan kasvava taimikko alulle.

Tämän idean pohjalle onkin viime vuosina synnytetty niin liiketoimintaa kuin erilaisia kompensaatiohankkeita. Ratkaisu ei kuitenkaan valitettavasti ole näin yksinkertainen.

Kaksoislaskenta ja metsänhoidon vaikutukset

Suomessa tehtävä uuden metsän istutus lasketaan käytännössä automaattisesti osaksi Suomen valtion päästövähennyksiä. Se ei siis luo uusia hiilinieluja vaan uhkana on päästöleikkausten kaksoislaskenta. Käytännössä siis kaksi eri tahoa – esimerkiksi valtio sekä kompensaatiopalvelun ostanut toimija – raportoivat samat kompensaatioyksiköt omaksi edukseen.

Toinen ongelma kompensaatioissa voi olla se, että jos istutettua taimikkoa hoidetaan tavallisena talousmetsänä, kovin suurta tai pitkäkestoista hiilivarastoa harvoin edes syntyy. Tehokkaampaa voisikin olla esimerkiksi olla purkamatta metsien nykyisiä hiilivarastoja. Automaattista tietä autuuteen taimien istuttaminen siis harvoin tarjoaa.

Voisiko puiden istuttamisella olla silti rooli ihmisen aiheuttamien ympäristövaikutusten vähentämisessä ja hyvittämisessä?

Ilmastovaikutusten mittaaminen ja leikkaaminen on jo hyvin tuttua niin yksityishenkilöille kuin yrityksillekin. Sen sijaan toinen maapallon elonkehää ravisteleva uhka, luontokato, ei ole arjessa vielä niin tuttu juttu – eipä meillä toisaalta ole sellaisia vastaavia laskureitakaan oman luontojalanjäljemme arvioimiseksi kuin ilmastopäästöjen osalta on.

Mitä tällaiset luontokatoa torjuvat toimet sitten voisivat olla?

Kotimaisista esimerkeistä ei sinänsä ole pulaa: uusien kosteikkoiden luomista tai purojen palauttamista lähemmäs luonnontilaa, niittykasvillisuuden palauttamista taantuneiden pölyttäjähyönteisten avuksi, ojitettujen soiden ojien tukkimista, luontokohteiden turvaamista suojelualueiksi – tai vaikkapa jalopuiden istuttamista, uuden monimuotoisen metsän synnyttämiseksi ja säilyttämiseksi.

Siinä missä ilmastopäästöihinsä voi periaatteessa vaikuttaa missäpäin maapalloa vaan, luontokadon torjunta on yleensä enemmän paikkasidonnaista. Mutta mahdollisten toimenpiteiden kirjo on varsin suuri ja luontokadon torjuntaan tulisikin myös yrityksissä kiinnittää huomiota ilmastonmuutoksen torjunnan tavoin.

Valitettavasti yrityksille ei ole nopeaa tapaa lompakollaan neutralisoida toimintansa vaikutuksia. Katsantokannan vaihtaminen hiilijalanjäljestä toiminnan kokonaisvaikutuksiin, niiden tunnistamiseen ja minimointiin saattaa avata paljon mielenkiintoisempia tapoja yrityksille vaikuttaa, esimerkiksi oman paikallisluonnon tilaan.

Harri Hölttä

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja