Suuryritysten vastuullisuusvaateet valuvat entistä enemmän alihankkijoille. Ekokompassi-sertifikaatti on vakuuttava tapa osoittaa, että pk-yritys huomioi ympäristövastuun monipuolisesti. Vastuullinen toiminta edistää pk-yritysten kilpailukykyä isojen yritysten hankintaketjuissa.

Hankintaketjujen vastuullisuutta perataan yhä tarkemmin

Vastuullisten hankintojen tekemistä edeltää aina kysymyspari: Onko hankinta oikeasti välttämätön? Ja jos on, voisiko sen hankkia ensisijaisesti käytettynä tai korjata sittenkin vanhaa? Toisinaan tuotteen tai palvelun ostaminen uutena on kuitenkin perusteltu valinta.

Parhaimmillaan kestävissä hankinnoissa huomioidaan vastuullisuuden kaikki ulottuvuudet: ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu. Ekokompassin ympäristövastuun asiantuntija Satu Åhlström kannustaa yrityksiä suosimaan ekologisia hankintoja.

”Ympäristövastuun näkökulmasta hankinnoissa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian käyttöön ja kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen. Näin hankintoja tekevä yritys voi samalla pienentää oman toimintansa ja hankintojensa hiilijalanjälkeä.”

Vastuullisuus on alati kasvava trendi yritysmaailmassa ja kuluttajien keskuudessa. Jatkuva paine vastuullisiin hankintoihin ajaa yrityksiä kehittämään omaa toimintaansa entistä kestävämmäksi.

”Hyvinvointi lisääntyy kaikilla vastuullisuuden osa-alueilla, kun yritys tekee hankintoja viisaasti. Ympäristö ja työntekijät kiittävät. Maailmasta tulee sitä parempi paikka, mitä enemmän vaadimme toisiltamme”, Åhlström tähdentää.

Usein ajatellaan, että kun yritys tekee hankintoja Pohjoismaista tai EU-maista, vastuullisuusasiat on huomioitu niin kuin kuuluu. Toki vastuullisuusasioihin kiinnitetään täällä yleisesti paljon huomiota, Åhlström toteaa.

“Kannattaa kuitenkin itse selvittää, milllaisilta yrityksiltä hankintoja tekee ja kuinka ne kertovat vastuullisuusasioistaan. Yleisesti ottaen mitä lyhyempi hankintaketju on, sitä vähemmän siihen liittyy riskejä.”

EU-direktiivien vaikutukset näkyvät vähitellen myös pienemmissä pk-yrityksissä.

Suurten yritysten hankintaprosessia säätelee jatkossa etenkin kaksi EU-direktiiviä: CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) eli kestävyysraportointidirektiivi ja CSDDD (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) eli yritysvastuudirektiivi.

Kestävyysraportointidirektiiviä sovelletaan ensin vaiheittain erikokoisiin suuriin yrityksiin vuodesta 2025 alkaen, mutta sen vaikutukset näkyvät vähitellen myös pienemmissä pk-yrityksissä.

”Jotta suuret yritykset pystyvät arvioimaan oman toimintansa vastuullisuutta ja raportoimaan toiminnastaan, ne kääntävät katseensa toimitusketjuunsa. Vastuullisuusvaatimukset valuvat siis hankintaketjuissa suoraan isommilta yrityksiltä pienemmille alihankkijoille.”

Suuryritysten kestävyysraportointi nojaa ESRS-standardeihin. Myös pk-yrityksille on tekeillä vapaaehtoiset standardit, joiden mukaan ne voivat jatkossa raportoida vastuullisuusasioitaan ja vastata siten entistä paremmin suurten yritysten pyyntöihin.

Yritysvastuudirektiivi puolestaan velvoittaa suuryrityksiä tunnistamaan, ehkäisemään ja hyvittämään negatiiviset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksensa. Ei siis riitä, että yritys tarkastelee vain omia suoria vaikutuksiaan, vaan sen pitää olla tietoinen hankintaketjuistaan.

Yritysvastuudirektiivin mukainen raportointi alkaa näillä näkymin vuonna 2027, mutta kestävyysraportointidirektiivin tavoin se heijastuu jo aiemmin pk-yrityksiin vastuullisuuskyselyinä.

Direktiivien lisäksi EU-taksonomiassa eli kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmässä tarkastellaan sen piiriin kuuluvien yritysten hankintaketjujen kestävyyttä ympäristön näkökulmasta. Kun suuret yritykset kilpailuttavat hankkeitaan, mukaan pääsevät usein vain vastuulliset alihankkijat.

Suuryritysten vastuullisuuskyselyt haastavat pk-yrityksiä

Ympäristövaikutusten osalta alihankintaketjulta kysytään usein tietoa tuotteen tai palvelun hiilijalanjäljestä. Tämä voi saada pienenkin toimijan pohtimaan, olisiko hiilijalanjälki hyödyllistä laskea ja miten se kannattaa tehdä.

Ilmastovaikutusten arviointiin käytetään yleisesti GHG-protokollaa (Greenhouse Gas Protocol), jonka mukaan päästöt jaetaan kolmeen osaan:

• Scope 1 -luokkaan lukeutuvat päästöt, jotka aiheutuvat yrityksen oman toiminnan seurauksena ja joihin se voi suoraan vaikuttaa.
• Scope 2 -luokkaan kuuluvat epäsuorat päästöt, jotka syntyvät ostoenergiasta, kuten sähkön ja lämmön tuotannosta.
• Scope 3 -luokkaan sisältyvät kaikki epäsuorat päästöt, joita ovat muun muassa myytyjen tuotteiden käytöstä sekä tavaroiden ja palveluiden hankinnasta syntyneet päästöt.

Olennaista on tiedostaa, että useimmiten juuri Scope 3 -päästöt aiheuttavat valtaosan yrityksen kokonaispäästöistä. Vaikka näiden päästöjen laskeminen on muita haasteellisempaa tietojen keräämisen takia, moni suuryritys tarvitsee tietoa kumppaneiltaan omaan hiilijalanjälkilaskentaansa ja sen raportointiin.

Suuret yritykset kysyvät päästötietoja paljon pk-yrityksiltä, mutta vielä harva on sitä laskenut. Åhlström muistuttaa, että mitä laadukkaampaa ja tarkempaa tietoa suuryritys saa, sitä varmemmin pk-yritys kertoo olevansa vastuullinen osa hankintaketjua.

”Jos pk-yritys laskee tuotteensa, palvelunsa tai koko toimintansa hiilijalanjäljen, se voi olla yritykselle selvä kilpailuetu. Yhtä lailla pk-yritys voi vaatia omia toimittajiaan kertomaan päästölaskelmistaan – etenkin jos hankintojen ilmastovaikutukset ovat merkittäviä.”

Nykyään yhä useampi suuryritys on sitoutunut pienentämään omia päästöjään myös SBTi-sitoumuksen (Science Based Targets initiative) mukaisesti. Ideana on vähentää päästöjä tieteeseen pohjautuvien tavoitteiden mukaan. Yhtä lailla tässä hankintaketjujen päästöt ovat isossa osassa.

Ekokompassi avuksi pk-yrityksen ympäristövastuutyöhön

Toistaiseksi CSRD- ja CSDDD-raportointi ovat vasta alkutekijöissään, joten alihankkijoilta kysyttäviin tietoihin ei ole ehtinyt muodostua vakiintuneita käytäntöjä. Sääntely kuitenkin koskee enenevässä määrin hankintaketjuja, joten pk-yritystenkin on syytä olla hereillä nyt eikä vasta tulevaisuudessa.

”Suuryritykset tekevät jo nyt toimittaja-arvioita tai -kyselyitä, joihin voi kuulua tarkkoja kysymyksiä. Uskon, että ne yleistyvät jatkossa. Siksi hankintaketjuissa olevien pk-yritysten pitää pystyä vastaamaan tiukkeneviin vastuullisuusvaatimuksiin.”

Erityisesti suuret yritykset määrittelevät usein vastuullisuusnäkökohdat hankintaohjeistukseensa, jonka mukaan voidaan suosia esimerkiksi ympäristösertifioituja alihankkijoita tai sellaisia toimittajia, joilla on käytössään laatu- ja ympäristöjärjestelmä tai jotka ovat laskeneet hiilijalanjälkensä.

”Ekokompassi-sertifikaatti on pk-yritykselle toimiva keino vastata monissa tarjouspyynnöissä esitettyihin ympäristövastuun vaatimuksiin. Näin tärkeät tarjouskilpailut eivät mene sivu suun”, Åhlström huomauttaa ja jatkaa:

”Jos pk-yritys huomioi kiristyvät vaateet etukenossa, se on etulyöntiasemassa asiakashankinnassa, rahoituksen saamisessa, kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin vastaamisessa ja positiivisen imagon rakentamisessa.”

Ekokompassi helpottaa pk-yritystä luomaan oman ympäristöohjelman, keräämään ympäristödataa, raportoimaan ympäristövaikutuksistaan sekä seuraamaan ympäristötyötään pitkäjänteisesti.

”Asiantuntijamme auttavat pk-yritystä tunnistamaan, mihin sen kannattaa ympäristötyössään panostaa ja millaisilla mittareilla edistymistä voi seurata. Parhaillaan kehitämme Ekokompassin mittareita vastaamaan vieläkin paremmin CSRD-raportointivelvoitteisiin.”