Pelkkä ajatus vastuullisuusraportoinnista saattaa uuvuttaa. Kuukausien vaivannäköä ja tiedon keruuta, tuloksena satasivuinen katalogi, jota kukaan ei tarvitse mihinkään. Ei varmastikaan kovin houkutteleva homma kenellekään.
Näin sen ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä pk-yritysten vastuuraportti voi olla tiivis ja monikäyttöinen tuote, joka lopulta jopa vähentää työkuormaa.
Pörssin ulkopuolella olevia yrityksiä ei kukaan pakota tekemään standardin (esimerkiksi vastuuraporteissa usein käytettävän GRI:n) mukaista raporttia, jolloin raportin voi tehdä vapaamuotoisemmin ja kevyemmin. Esimerkiksi porilainen lautasliinatehdas Fiblon on valinnut raporttinsa julkaisutahdiksi 2 vuotta, mikä voi olla oiva idea myös muille pienillä resursseilla työtään tekeville.
Toki raportin teko vaatii aikaa ja vaivaa, mutta raportti voi myös sujuvoittaa muuta arjen työtä, kun asiakkaiden kyselyt ja tietopyynnöt voidaan kuitata sukkelasti raportin avulla. Toinen raportin tuoma hyöty on yhtiön tilanteen parempi hahmottaminen. Tulokset voivat yllättää myös positiivisesti. Useampi raportoija on hihkaissut: näinhän me ollaan aina tehty! kun hyviä käytäntöjä on tavattu oppikirjasta. Tekemisen hyvää tolaa ei vain aiemmin havaittu tai osattu kertoa muille.
Keskity olennaisiin vaikutuksiin
Aloittelevan raportoijan suurimpia pohdintoja lienee, mitä vastuuraportissa sitten olisi syytä kertoa, mihin pitäisi keskittyä?
Vastaus on yksinkertainen: keskity olennaisiin asioihin.
Olennaisuus tarkoittaa sen tunnistamista, mitkä ovat merkittävimpiä positiivisia tai haittavaikutuksia, joita yhtiön toiminnasta aiheutuu ihmisille, luonnolle ja lähiyhteisölle. Aiheutuuko toiminnasta vaikkapa melua, turvallisuusriskejä tai päästöjä ilmaan. Tai lisääkö yhtiö lähiyhteisön hyvinvointia palkkaamalla työharjoittelijoita ja hankkimalla paikallisilta toimittajilta. Kyse on siis nimenomaan siitä, millaisia vaikutuksia toiminta aiheuttaa muille.
Osa olennaisuuden määritelmästä riippuu myös siitä, mitä tärkeimmät sidosryhmät odottavat yhtiöltä? Haluavatko asiakkaat tietää tarkemmin tuotteiden alkuperän, palveluiden aiheuttamat päästöt tai tuotteiden turvallisuudesta käytön aikana. Potentiaalisia työntekijöitä voivat kiinnostaa ura- ja kehitysmahdollisuudet yrityksessä. Myös näistä aiheista on syytä kertoa raportissa.
Edellä mainittu GRI-ohjeisto on erinomainen työkalu myös pienemmille yrityksille vastuuraportoinnin selkärankana. Vaikka 450-sivuinen standardi pökerryttää olemuksellaan, siihen on poimittu ne peruselementit, joista vastuullisen – tai vastuulliseksi pyrkivän – yrityksen tulisi kertoa. Myös GRI-raportoinnin ideana on kertoa vain olennaisista asioista, ei kaikesta mahdollisesta, josta sattuu olemaan dataa saatavilla. (Suomenkielisen tiivistelmän GRI:n sisällöstä löydät täältä.)
Pk-yritykselle vastuuraportointi voi toimia (kustannus)tehokkaana työvälineenä ulkoa tulevia vaatimuksia varten. Jos ja kun raportin tekoon päädytään, tärkeintä on, että raportin sisältö valitaan huolella. Tyhjyyksiä kaikuva näennäisraportointi ei hyödytä ketään.
Kirjoittaja Kaisa Kurittu on vastuullisuusammattilainen ja Ekokompassin hallituksen jäsen.
