Yrityksen hiilijalanjälki

– Ympäristöjohtamisen paras ystävä, vastuuviestinnän oiva apuri

Yritykset ja organisaatiot tekevät valintoja samalla tavalla kuin yksilötkin. Silti yrityksen hiilijalanjälki on vieraampi käsite. Moni meistä on laskenut oman henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä netistä löytyvällä laskurilla ja tiedämme, että siihen vaikuttavat esimerkiksi liikkumistapamme, asumismuotomme ja syömisemme muuta kulutusta unohtamatta. Saatamme myös tietää, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10000 kiloa CO2e vuodessa. Tähän valtaosa laskureistakin meitä vertaa.

Eikö samanlaista laskuria voisi sitten tehdä yrityksillekin? Kyllä ja ei. Yrityksen hiilijalanjälki on monisyisempi asia. Siihen vaikuttavat useammat tekijät kuin yksilökohtaiseen hiilijalanjäljen laskentaan. Tästä syystä yritysten hiilijalanjälkilaskenta on aina yrityskohtaista. Yksittäisille toimialoille on kuitenkin mahdollista luoda laskentamalleja, jotka riittävällä tarkkuudella huomioivat keskeiset päästölähteet. Näissäkin lähes aina rajataan joitakin osa-alueita pois mallin yksinkertaistamiseksi.

Yritysten hiilijalanjälkilaskennassa huomioidaan yritystoiminnan aiheuttamat suorat ja epäsuorat hiilidioksidipäästöt. Yritysten hiilijalanjäljen laskentaan on olemassa useita standardeja, joista yksi keskeisimmistä on Green House Gas Protocol – Corporate Value Chain Accounting and Reporting Standard. Tämä standardi huomioi parhaiten yritysten epäsuoria hiilidioksidipäästöjä. Tämä on tärkeää, sillä toimialasta riippuen jopa yli 90 % yritysten kasvihuonekaasupäästöistä syntyy välillisistä lähteistä. 

Suorilla päästöillä tarkoitetaan päästöjä, jotka syntyvät yrityksen oman piipun – tai pakoputken – päästä. Näitä ovat mm. kiinteistön öljylämmityksen tai yrityksen ajoneuvojen ja työkoneiden hiilidioksidipäästöt.
Epäsuorilla päästöillä taas tarkoitetaan päästöjä, jotka eivät synny suoraan yrityksen toiminnasta, mutta ovat kuitenkin seurausta siitä. Tällaisia epäsuoria päästöjä ovat esimerkiksi yrityksen ostaman sähkö- ja lämpöenergian päästöt sekä hankinnoissa, ostopalveluissa ja kuljetuksissa syntyvät päästöt. 

Greenhouse Gas Protocol -standardissa päästöt jaotellaan kolmeen eri luokkaan. Näitä luokkia kutsutaan englanninkielisellä termillä scope: scope 1, scope 2, scope 3. 

  • Scope 1 -luokkaan luetaan kaikki yrityksen suorat kasvihuonekaasupäästöt.
  • Scope 2 -luokkaan luetaan ostetun sähkön, höyryn tai lämmön kuluttamisesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt. 
  • Scope 3 -luokkaan luetaan muut epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt. Scope 3 -luokka jakautuu vielä 15:een eri kategoriaan, joita ovat muun muassa hankinnat, liikematkustaminen sekä jätteet.
Kuva: Hiilijalanjälkilaskennan Scope -luokat ja kategoriat GHG Protocol Corporate Value Chain Accounting and Reporting -standardin mukaan.

Hiillijalanjälkilaskennan rajaus, lähtötietojen kerääminen ja raportointi

Kun laskentaa lähdetään tekemään, ensimmäiseksi tulee määrittää tavoitteet ja tehdä rajaus: mitkä kaikki päästöt sisällytetään laskentaan. Halutaanko huomioida vain sellaiset asiat, joihin yritys voi vaikuttaa vai halutaanko kattavampi hiilijalanjälki esimerkiksi viestintää ja kompensointia varten? Missä laajuudessa huomioidaan esimerkiksi tuotettujen palveluiden tai tuotteiden elinkaaren päästöt? Millaista dataa yrityksellä on ylipäätään saatavilla? Miten se vaikuttaa laskentaan? 

Riippumatta siitä tekeekö yritys hiilijalanjäljen laskennan itse vai ostaako se laskennan palveluna asiantuntijalta, yritykselle keskeinen työvaihe on laskennassa käytettävien lähtötietojen keräys. Tämä ei ole ylitsepääsemätön tehtävä, mutta vaatii erityisesti ensimmäisellä kerralla aikaa. Tulevina vuosina tiedot löytyvät helpommin ja niiden keruuprosessia kannattaakin kehittää.

Hiilijalanjälkilaskentaa varten tarvitaan mm. tietoa yrityksen sähkönkulutuksesta, kirjanpidosta, laskuista ja alihankkijoilta. Jos jotain tietoa ei ole yrityksessä saatavilla, voidaan laskennassa usein käyttää korvaavaa tietoa tai vastaavan päästölähteen perusteella tehtyjä oletuksia. Tämä vaatii perehtymistä ja asiantuntemusta, jotta laskennan luotettavuus ei kärsi. 

Lähtötietojen kokoamisen jälkeen aloitetaan varsinainen laskenta.

Laskenta ja sen raportointi kannattaa tehdä aina valitun standardin mukaisesti. Tämä lisää laskennan vertailukelpoisuutta muiden yritysten laskentojen kanssa. Erityistä huomioita tulee kiinnittää läpinäkyvyyteen ja kertoa avoimesti tehdyistä rajauksista ja perustella, miksi kulloiseenkin ratkaisuun on päädytty.

Milloin kannattaa kutsua apuun asiantuntija?

Yksi eniten tuloksiin vaikuttavista asioista on laskennan rajaus: se kannattaa tehdä huolella ja perustellusti, jotta oleelliset asiat tulevat huomioitua ja vähemmän merkityksellisiin ei panosteta liikaa. Asiantuntija löytää myös laskennassa käytettävät päästökertoimet helpommin ja osaa soveltaa niitä tarvittaessa. Lähtötietojen lisäksi osa päästökertoimista muuttuu vuosittain ja niiden päivittäminen on yhtä tärkeää kuin lähtötietojenkin. Samoja päästöjä voidaan laskea useammallakin tavalla ja yhdessä asiantuntijan kanssa on helpompi löytää sekä luotettavin että tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa laskenta. 

Ja vaikka itse laskennan toteuttamiseen ei haluttaisikaan käyttää asiantuntijaa, moni yritys haluaa varmentaa laskennan tulokset ulkopuolisella taholla. Tämä ei ole väärin vaan tuo varmuutta sekä uskottavuutta laskentatyölle.

Miksi yrityksen hiilijalanjälki sitten kannattaa laskea?

Yrityksen omien ilmastopäästöjen tunteminen ja niiden aito vähentäminen on todellisen kestävyyden ja vastuullisuuden avain. Ilman tosiasiallisten ilmastovaikutusten ja päästölähteiden kartoittamista yrityksen toiminnan kehittäminen vastuullisemmaksi on vaikeaa ja riski sortua viherpesuun on olemassa.

Jos yrityksellä ei ole faktaa siitä, mistä sen päästöt aiheutuvat, on myös riski pelata panokset lillukanvarsiin, jolloin panostukselle ei saada haluttua vastinetta. Perusteellisen laskennan avulla selviävät myös yrityksen parhaat mahdollisuudet vähentää päästöjään. Näin voidaan välttää resurssien tuhlaaminen vain pienen vaikuttavuuden toimiin ja suunnata panokset sinne, missä niillä on oikeasti merkitystä. 

Hiilijalanjälkilaskennan hyvä puoli on, että kehitystä voi seurata vuosittain toistettavalla laskennalla. Tehtyjen toimien vaikuttavuutta voi tarkistaa ja samalla seurata asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Nämä toimenpiteet ja tavoitteet uppoavat erinomaisesti Ekokompassin ympäristöohjelmaan. Lisäksi yritys saa yhden koko toiminnan kattavan tunnusluvun ympäristötyön seurantaan.

Monet yritykset ja kunnat ovat asettaneet itselleen kunnianhimoisia hiilineutraalisuustavoitteita. Ennen kuin hiilineutraaliutta voidaan tavoitella, täytyy kuitenkin selvittää päästölähteet sekä laskea päästöjen määrä. Yrityksen hiilijalanjäljen selvittäminen luo pohjan mahdollisille päästökompensaatioille jatkossa. Ilman faktaa päästöjen määrästä ei voida tietää, kuinka paljon niitä tulee kompensoida. Oleellista on kuitenkin ensin vähentää päästöjä ja vasta sen jälkeen miettiä kompensointia.

Kaikista tärkein ja olennaisin syy hiilijalanjäljen selvittämiselle on kuitenkin yrityksen päästöjen konkretisoiminen ja halu kehittyä vastuullisesti. Aidosti vastuullinen yritys tuntee päästönsä ja tekee vaikuttavia toimia niiden vähentämiseksi.

Blogitekstin on kirjoittanut Ekokompassin asiantuntija ja auditoija Ville Heinilä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta. Hän työskentelee myös yritysten ja tapahtumien hiilijalanjälkilaskennan parissa ja auttaa hyödyntämään laskennan tuloksia vastuullisuustyön kehittämisessä ja viestinnässä.

Comments are closed.