Onko teidän firma se seminaarin rasittavin tyyppi?

Vastuullisuus on nyt kuumaa. Niin isot kuin pienetkin yritykset kiirehtivät kilvan vakuuttamaan, miten vastuullisia tässä ollaankaan.

Katsokaapa, me olemme pienentäneet jätteitämme 3 prosenttia! Meidän hyvinvointi se vaan paranee. Me sitä ja me tätä. Kiinnostavaa, eikö totta! Ai, ei?

Palataanpa ensin aiheen juurille. Vastuullisuus vaatii kolmea asiaa:

– tietoisia valintoja, miten toimitaan ja miten ei toimita

– näiden päätösten mukaisia, aktiivisia tekoja

– näiden tekojen seurantaa ja muutoksen mittaamista.

Vastuulliseksi ei siis tulla ostamalla Hesarin etusivua ja julistamalla kaikelle kansalle omaa erinomaisuuttaan. Edes hieno vastuuraportti ei tee kenestäkään vastuullista, vaan nimenomaan ne valinnat ja teot. Vastuullisuus on kovaa, jatkuvaa työtä. Mihin sitten raportointia ja vastuullisuudesta viestimistä edes tarvitaan? Sitä tarvitaan yllättävän moneen: sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön.

Raportti välineenä yrityksen kehittämiseen

Raportointia tarvitaan päätösten ja tekojen tueksi, niiden näkyväksi tekemiseksi. Ilman vuosittaista yhteenvetoa, analysointia, visualisointia ja yhteistä tarkastelua tehdyt teot ja aikaansaannokset voivat helposti jäädä näkemättä, harha-askeleet huomaamatta, voitot juhlimatta. Raportointi myös pakottaa, tai ainakin voi ohjata, systemaattisempaan lähestymiseen, kattavampaan ja vertailukelpoisempaan tiedonkeruuseen.

Yhtä tärkeä rooli on ulkoisella viestinnällä. Jos firma ei kerro vastuullisuudestaan ja tekemisistään omassa viestinnässään, oletusarvo näinä päivinä on, ettei se ole tehnyt mitään. Ettei vastuullisuus paljon kiinnostele. Samaan aikaan yhä useampaa asiakasta, mahdollista työntekijää ja rahoittajaa vastuullisuus kiinnostaa paljonkin. Siksi vastuullisuudesta kannattaa raportoida ja viestiä.

Kerro jostain muusta kuin itsestäsi

Suurin ongelma nykyisessä vastuullisuusviestinnässä on se, ettei kerrottu viesti ole kovin kiinnostavaa – ainakaan ulkopuolisille. Kerronta perustuu kehuskeluun ja jaaritteluun omista tekemisistä, olettaen että se olisi erityisen kiinnostava aihe muiden mielestä. Minä sitä, minä tätä. Aivan kuin se rasittava tyyppi seminaarissa, joka käyttää koko puheenvuoronsa firman juhlaslaidien esittelyyn.

Vastuullisuusviestin pihviksi onkin syytä vaihtaa se, miten yrityksen tekemät toimet vaikuttavat muihin. Luontoon, yhteiskuntaan, naapureihin, asiakkaisiin, yhteiseen tulevaisuuteemme. Miten yritys on tehnyt voitavansa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta maanpäällinen ja vedenalainen elämä voidaan turvata, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia edistettyä. Miten yrityksen toimet ovat torjuneet ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Millaisia tavoitteita näihin liittyen on asetettu tuleville vuosille.

Nämä asiat kiinnostavat. Näissä pointtina ei ole yrityksen oma erinomaisuus tai pullea itsekehuskelu tiedoilla, jotka eivät kiinnosta muita. Vaan sen kuvaaminen, että yritys on ymmärtänyt oman roolinsa tässä maailmankaikkeudessa, kestävän tulevaisuuden rakentajana. Se on oivaltanut, miten se voi auttaa meitä muita.

Miten sitten raportoidaan? Siihen syvennytään tarkemmin vieraskynän toisessa osassa, joka julkaistaan syyskuun aikana.

Kirjoittaja Kaisa Kurittu on vastuullisuusammattilainen ja Ekokompassin hallituksen jäsen

Comments are closed.